Unelmatyön voi löytää yllättäen. Näin kävi oululaiselle Sini-Sofia Trastille, joka ei voisi nyt kuvitellakaan mieluisampaa ammattia itselleen. – Rakastan työtäni hitsaajana. Olen onnekas, että pääsin kokeilemaan hitsausta.
Kymmenisen vuotta sitten Sini-Sofia Trast opiskeli media-assistentiksi ja teki työharjoitteluaan Oulun kaupunginteatterilla. Yhtenä päivänä teatterilla Sini-Sofiaa pyydettiin hitsaamaan teline valoheittimelle. Se oli hänen ensimmäinen kosketuksensa hitsaamiseen, ja häntä ohjeistettiin, kuinka se tehdään.
– En ollut koskaan aiemmin hitsannut, mutta siitä hetkestä lähtien tiesin, että tämä on ’minun juttuni’. Harjoittelun jälkeen soitin heti moneen oululaisyritykseen ja kysyin töitä hitsaajana. Sanoin, että olen kokematon, mutta olen kiinnostunut oppimaan kaiken. Rakastuin hitsaamiseen.
Sini-Sofia haki hitsaamaan työelämävalmennuksen kautta takaisin Oulun kaupunginteatterille. Vakituisen työpaikan saamiseksi häneltä vaadittiin kuitenkin tutkintoa ja seuraavaksi hän hakeutui opiskelemaan alaa Oulun Aikuiskoulutuskeskukseen OAKK:lle. Hän lainasi myös kirjastosta alan kirjoja itsenäistä opiskelua varten.
Vajaassa kahdessa vuodessa hän opiskeli levyseppähitsaajan perustutkinnon. Hän teki koulun ohessa muutaman viikon työkeikan, johon vaadittiin hitsausluokka – ja jonka Sini-Sofia onnistui läpäisemään moitteitta.
– Yksi mukavimmista asioista koulussa oli monipuolinen koneiden käytön oppiminen. Se oli myös helppoa, ja opin nopeasti esimerkiksi levyleikkurin sekä plasmakoneen käytön. Tietokoneosaamisestani oli apua siinä.
Kuukausi valmistumisensa jälkeen hän sai iloisen soiton entiseltä opettajaltaan: oululainen yritys oli kysellyt hitsaajaa pidempiaikaiseen työhön.
– Olin alkuun neljä vuotta töissä samassa yrityksessä. En kuitenkaan viihtynyt työpaikassani ja päätin hakea töihin Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskukseen (Cern).
Cernin palkkalistoille Sini-Sofia päätyi LinkedIn-palvelun kautta.
Vuoden ulkomaantyöskentelyn jälkeen hän alkoi kaivata takaisin pohjoiseen, viileämpään ilmastoon sekä läheisiensä luokse.
Tällä hetkellä Sini-Sofia työskentelee oululaisessa konepajayrityksessä, Sah-Kolla. Työnkuvaan kuuluu myös reissaaminen niin Oulun lähialueilla kuin muualla Suomessa. Hän on työskennellyt sekä Terrafamen kaivoksella että Oulun uuden sairaalan rakennusprojektissa.
– Työni ei ole pelkkää hitsaamista, vaan se on myös kunnossapitoa. Parasta tässä työssä on monipuolisuus, vaihtelevat työnkuvat sekä huiput työkaverit.
Sini-Sofiaa ei haittaa, vaikka hän on yksi harvoista Sah-Kolla työskentelevistä naispuolisista hitsaajista. Hänen mielestään työnteko miesten kanssa on leppoisaa ja hauskaa.
– Sinänsä on harmi, ettei alalla ole enempää naisia. Hitsaajan työ sopii naisille hyvin, koska monet naiset ovat myös taitavia ja tarkkoja käsistään, sekä mahdumme ahtaisiinkin tiloihin. Pieni käsi sujahtaa hyvin monenlaisiin rakoihin.
– Tykkään itse rymytä ahtaissakin paikoissa. Fyysinen kunto kehittyy myös töissä, eikä salilla tarvitse välttämättä käydä treenaamassa.
Vuorotöitä Sini-Sofia tekee mielellään. Sunnuntailisät ja ylityöt nostavat mukavasti palkkaa, hän mainitsee.
Työpäivät vaativat toisinaan paljon: Sini-Sofia saattaa tehdä 12-tuntisia työvuoroja ja paiskia töitä yli viikon kerralla.
Haastavimmaksi asiaksi Sini-Sofia kertoo fyysisen voiman käytön. Joissakin tilanteissa hän kaipaa enemmän voimaa ja saattaakin silloin pyytää apua työkavereiltaan.
Vapaa-ajalla hän arvostaa erityisesti aikaa urheilemiselle ja koiralleen sekä hierontaa ja laadukkaita yöunia.
– Hitsaus ja asennustöissä ei tarvitse elää kädestä suuhun. Palkkaukseen olen tyytyväinen.
